Vasikasta ratsuksi

Ensimmäisenä, ja tärkeimpänä asiana sinun tulee valita mielestäsi sopiva nauta, josta haluat tehdä ratsun. Sen ei tarvitse olla mikään navetan kesyin tai komein. Eläimetkin ovat yksilöitä, kaikki eivät siis sovellu ratsastukseen tai ajohommaan. Eläintä ei tule pakottaa tähän hommaan, jos homma on suoraan sanottuna kuin tikkua kynnen alle koko ajan. Suosittelen hieman katsomaan rakennetta, kun mietit sopivaa vaihtoehtoa. Jos saisin valita uuden ratsuprojekti vasikan itselleni, se olisi rodultaan ayrshire. Miksi? Sen takia, kun niillä on hieman leveähkö selkä jo valmiiksi, toisin kuin holsteinilla on terävämpi selkäranka. Mutta näin pikaisesti ajateltuna, sille on ehkä helpompi löytää satula. Itse en ottaisi sonnia koulutettavaksi. Vasikkana se on vielä helppo tapaus, mutta isompana... En itse ainakaan menisi ison sonnin kanssa samaan tilaan, vaikka se olisi kuinka kesy ja kiltti. 

Sopivan vasikan löydettyäsi aloita sen käsittely. Opeta vaikka riimuun ja riimussa kävelyyn, jotta tulevaisuudessa sen kanssa ei olisi ongelmia. Tämän lisänä jalkojen nostelu on hyvä taito, koska jossakin vaiheessa elämää sen sorkkia joudutaan kuitenkin hoitamaan. Lisäksi kaikkiin uusiin asioihin kannattaa paneutua ajan kanssa, eikä lopettaa jos joku ei onnistu. Muista kehua vasikkaa, kun se tekee jotakin oikein. Mitään en suosittelisi tekemään väkisin, vaan kaikki hyvien kokemusten kautta

Päänvaivaa aiheuttavat erilaisen kysymykset varusteiden suhteen sekä mistä niitä saa, ja mitkä sopivat naudalle. Tulen tekemään tästä erillisen postauksen, mitä olen käyttänyt ja mistä niitä saa, sekä hieman hintaluokkaa. Hevosen normaalit suitset käyvät naudalle, mutta koko saa olla FULL tai isompikin. Otsapanta ei tule menemään, tai ainakin pitäisi olla kapea päinen nauta kyseessä. Teimme Jeminalle itse otsapannan, joka oli paljon pidempi kuin normaalit. Satulaa ei välttämättä tarvitse ollenkaan, joku huopakin riittää. Juoksutusvyö, ravivaljaat tai jokin muukin voi korvata satulan. Kaikki olen todennut toimivaksi, mutta valjaissa sekin koukku ei ole kivan tuntuinen, saatika ohjille tarkoitetut rinkulat. Satuloita löytää halvalla netistä käytettynä, mutta tulee tarkistaa, että satula sopii eikä paina mistään.

Itse ratsastus hommaan naudan voi opettaa n. 1,5 vuoden iässä. Aloitin itse opettamisen laittamalla valjaat selkään ja menemällä jalustimen varaan seisomaan. Kannattaa ottaa joku kaveriksi painattamaan toiselta puolelta, ettei valjaat pyörähdä. Tästä seuraava vaihe oli mahallaan oleminen selässä, sekä kylkien hively kädellä. Kannattaa tarkkailla selkää, jos se menee notkolle, tulee ratsastus hommaa odotella vielä. Kun selkä ei mene notkolle, voi selässä käydä istumassa. Ajan kuluessa voi matkaa pidentää sekä pohkeiden käyttöä kannattaa rueta opettamaan. Taluttaja kannattaa olla aluksi, jos nauta ei osaa vielä ohjasapuja tai jos sillä ei vielä ole jarruja. Pikkuhiljaa nämä asiat tulisi sille opettaa, ja lisänä peruuttaminen, väistäminen, ravaaminen yms. Kaikki eivät välttämättä heti hokaise pohkeiden tarkoitusta

Nautakin osaa vetää kärryjä, jos se vain haluaa. Tähän hommaan tarvitset suitsien lisäksi hevosen ravivaljaat sekä häntäremmin  + rintaremmin ja ravikärryt. Itse haaveilin treeni- tai koppakärryistä, joita en ikinä saanut. Hommaan sopii myös kilpakärryt, jotka ovat kepeämmät kuin muut. Aloitin homman takaa-ajo opetuksella. Eli mentiin vielä ilman kärryjä, mutta käveltiin itse perässä ohjien päässä. Opetettiin kääntymis avut yms. Tämän jälkeen otettiin kaksi pitkää puuta, ja lauta niiden päähän poikittain. Hienommin sanottuna laitettiin sille purilaat perään. Ne pitävät astetta pelottavampaa ääntä, mutta siihenkin tottuu. Tässä nauta oppii, että aisa koskee sen kylkeä käännöksissä. Naudat saattavat hyppiä ja säikähtää sitä, joten kannattaa olla varuillaan. Kun meno purilaitten kanssa onnistuu, voi sille laittaa kärryt perään. Ja ei muuta kuin ajamaan!

Suru on kunniavieras

GOLDEN COW GIRL eli Jemina     

lopetettiin 28.8.2017

Ikävä on suuri meillä kaikilla.

Loppukesästä nautiskelua

Kalenteria kun katselee, huomaa syksyn lähestyvän. Mutta oikeasti kesä on vasta nyt täällä. Viimeisin viikko on ollut lämpimin ja aurinkoisin. Toki yöt ovat pimeitä ja kosteita, mutta ei murehdita sitä.
Jemina on nautiskellut lämpimistä keleistä erityisen paljon, koska kaikenmaaliman ötököitä on tosi vähän kiusana. Se pääsi taas yllättämään älykkyydellään, ja  näyttää sille, että sen pääkopassa on muutakin toimintaa, kuin ainainen ruoan ajattelu. Jeminahan pääsi muuttamaan takaisin vanhaan kotiinsa tässä aiemmin ja oli hyvin tyytyväinen olemiseensa. Kunnes joutui taas muuttamaan ruokintapöydän toiselle puolelle, koska sen karsinaan muutti väliaikainen vuokralainen. Hain Jeminan tarhasta ja puhelin sille, että se ois mentävä taas toiselle ovelle, ja sinne eri karsinaan. Että vanhassa kodissa asuu taas hetken joku muu. Toistelin tätä sille kun köpöteltiin navettaa kohti. Se hetken empi siinä, mistä yleensä mennään omaan kotiin, mutta tallusti sitten eteenpäin. Kun pääsi karsinaan asti, katsoi hyvin pitkään sinne oikeaan karsinaansa, että kuka ryökäle tulee ja valtaa navetan valtiattarelta kodin. Ja oli hyvin tiukkana siitä, että sai lepytykseksi vähän enemmän apetta, kuin tavallisesti. Se katse, mikä oli naulittuna selkääni touhutessani, oli lähestulkoon aistittavissa. En edelleen tiedä, ymmärtikö se sanoja, joita sille karsinan vaihdosta hupatin vai laskiko yksi yhteen siitä, kun touhusimme siellä sen oman karsinan luona ja osasi siitä kömpiä sitä toista ovea kohti. Koska aina kun jotain tuollaista tapahtuu, muuttuu hänen nukkumapaikkansa. No, olipa kummin tahansa niin on se vaan älykäs.
Mitä tulee tekstissä mainittuun köpöttelyyn... Jeminan jalat on edelleen vähän vaivaiset. Ja tässä on vähän itse kukin alkanut valmistautua siihen, että viimeistä kesää yhdessä vietetään ja luopumisen aika ei välttämättä ole mahdottoman kaukana. Mutta niin kauan kun Jeminalla on mieli virkeä, ruoka maittaa ja liikkuu mielellään (onko se joskus ollut himoliikkuja?? no ei tosiaankaan...), niin Jemina saa paikkansa pitää. Kun köpsötellään, vauhti ei ole mikään kova (ei ole kyllä ollut koskaan), mutta kaikenlainen nuuskuttelu (se on oikeasti kuin joku vainukoira!) ja tutkiminen ja pullistelu on se lempipuuhaa nykyisin, syömisen lisäksi. Se aivan kuin ottaisi ilon irti siitä ajasta, mikä saadaan kulumaan kun mennään tarhaan tai tarhasta pois. Tarhaan päästyä voi sitten köntiä vähän rivakammin ruokapaikan lähistölle... Leppoisaa loppukesää kaikille!

Kuvapostaus

Juhannus tuli ja meni

Moikka kaikille pitkästä aikaa!

Äiti ei ole saanut tänne postausta aikaiseksi, vaikka olen yrittänyt joka ilta ehdottaa sitä sille. Yritän nyt itse jotain tänne kirjoitella. Viime postaus tuli yli kuukausi sitten, kun sai olla vielä toppatakki päällä joka paikassa, mutta silloinhan oli vielä toukokuu. Eipä tuo meno ole muuttunut, edelleen saa aamulla kaivaa toppatakin päälle, ennenkuin lähtee navettaan. Jeminaa keli ei todellakaan ole haitannut, se on ottanut "aurinkoa" laitumella, ja nauttinut elämästä ilman ötököitä. Jeminan elämäkin on menossa parempaan suuntaan, jalat ovat paremmat sekä kipeä kohta löydettiin etujalan kainalosta. Jemina on ollut virkeämpi sekä syönyt rehua seisaaltaan, ja rymynnyt ojassa. Pari viikkoa meni, että saatiin se takaisin normaaliksi. 

Jeminahan ei ole koskaan oikein tykännyt lapsista, tai tuntemattomista ihmisistä. Tämän jalkaongelman takia, kun se makasi koko ajan, ja oli vähän muutenkin surkea saatiin mun serkku ja veli hoitamaan Jeminaa. Ei Jemina ollut oma itsensä, kun ne sitä kävivät silittelemässä tarhassa. Kaikista suurin ihme on se, että mun veli on vienyt sen pari kertaa tarhaan, tänäkin aamuna se otti Jeminan narun multa, ja vei sen laitumelle. Nuorempi serkku kävi myös yksi ilta silittelemässä Jeminaa, eikä Jemina enää yrittänyt olla paha sille. Tuo yllä oleva kuva on vähän "järkyttävä", mutta ne silittelee Jeminaa, joten sen takia se näyttää tolle, kun se tykkäsi niin paljon siitä silittelystä. 

Minullekin selvisi 15 päivä minne pääsen opiskelemaan syksyllä. Lähden Iisalmeen Peltosalmella opiskelemaan maaseutualan perustutkintoa. Kuljen tottakai kotoa käsin, koska kaikki on täällä päässä. Toisena vuonna alan opiskelemaan myös hevosenhoitajaksi Hingunniemessä. Koko hommassa menee noin 4-5 vuotta. Olen ihan tyytyväinen, että pääsin sinne minne hain. 

Eilen Jemina yritti tosissaan pelotella mua, ja näyttää sen, että hänessä ei ole mitään vikaa, ja vauhtiakin löytyy tarvittaessa. Mentiin poikaystävän kanssa viemään sille rehua laitumelle, ja Jemina yritti raahautua tarhan toiseen päähän hitaasti, mutta varmasti. Menin itse tarhan sisälle houkuttelemaan sitä, ja sitten kun se päätti, että nyt tulen pukkilaukalla rehukasan luokse. Hetkellinen äänen korotus, ja väistöliike sivulle, että se ei jyrää mua. Siellä se vähän ajan päästä makuulleen söi rehua. 

Tuleeko se kesä ollenkaan?

Onko ihan pakko lääppiä??? No lääpi sitten, toisaalta onhan tämä ihan mukavaa; tuntuu Jemina noissa kuvissa mietiskelevän. Jeminalla on sorkkahoidon jälkeen ollut vähän ankeat ajat. Etujalat meinaa olla arat, eikä kovalla kentällä tarhaan kulkeminen tunnu yhtään kivalle. Muutenkin arkoi jalkojaan sen verran, että oli kaivettava esiin apukeino nimeltä kipulääke. Neula, ruisku ja Jemina. Ei tule toimimaan. Sehän kavahti kuin pikkulapsi, kun tunsi neulan edes ihollaan (paksuhkosta rasva/nahkakerroksesta ei ollut apua). Ainut ero, että pikkulapsen saa pidettyä aloillaan pistoksen ajan. Kyllä se Jeminakin pysyi, kun sitoi aitaan, eikähän siinä kauan aikaa kulunut, kun homma oli jo ohi. Mutta Jemina loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Nenä meni nyrpälleen ja pitkin hampain lähti ulos mukaan. Tänään, kun tuumin Jeminalle, että lähdetäänpäs ulos, se käänti valtavan peräpäänsä minulle ja yritti jopa potkaista. Ja aina, kun pääsin pääpuolelle, kääntyi se yllättävän vikkelästi ja taas tuijotin suurta ruskeaa ahteria. Loppujenlopuksi jouduin lepertelemään, kuopsuttamaan, rapsuttamaan ja höpöttämään  tavallista enemmän, että sain sille päitset päähän. Ja tottakai vannoin ettei minulla ole neuloja tai ruiskuja nyt taskuissa. Hyvä etten kaivanut tyhjiä taskuja sille näytille. Tarhassa ei kasva ruoho kuin ihan vähän verran, Jemina tänään kovasti nuuski joko pääsisi maistamaan, mutta ei vielä. Pohjostuuli puhaltaa sen verran ärhäkästi, ettei tule sen enempää ruohoa kuin mäkäräisiäkään lähiaikoina  esille. Harvinaisen tyhmä kevät. Iltamassa Jemina sai hierontaa (kokeilin löytyykö siltä jotain arkoja paikkoja jaloista, selästä ym.); se nautti tästä palvelusta kovasti. Kaiken kruunasi tehoharjaus. hurjan paljon irtoaa taas karvaa ja hilsettä. Tulis lämpöset kelit niin saisi Jemina tehopesunkin itselleen!! Toivotaan kaikki kovasti, että Jeminan jalkavaivat olisi ohimenevä ilmiö, ja että tulisi vielä uusia keväitä ja kesiä tämänkin jälkeen. Se on kuitenkin iso osa (konkreettisestikin) meidän kaikkien arkea ja elämää. Mistään maailman kolkasta ei löydy yhtä persoonallista ja ihanaa hiehoneitiä kun Jemina! Ja mielihän sillä on edelleen virkeä ja ruokahalu vähintäänkin tallella. Se tietää, kuinka ihmistä tulee katsoa silmiin, jotta puolikas lapio apetta tipahtaa turvan eteen. Nythän se asuu karsinassa, josta ei niin vaan varastella kaverin apetta. Kyllä voi Jemina-paran elämä olla ankeeta; syödä nyt säilörehua ja kivennäistä ja rajoitetusti muita ruokia, jotka olisivat sen omasta mielestä niitä kaikkein tärkeimpiä ruokia!

Kauneudenhoitoa

Moikka kaikille!

Nyt lupaan, että olen itse kirjoittanut tämän postauksen kokonaan. Tiedän, että tähän tulee menemään parikin päivää aikaa, koska ajatus ei kulje ja motivaatiokin hakusessa. Aihetta on miksi kirjoittaa ja toinenkin erikoispostaus on kirjoitettavana, jonka laitan heti tänne, kunhan saan sen valmiiksi. Viimeisimmän postauksen kirjoittajana en ollut minä, vaikka se kirjoitettiin minun näkökulmasta. Olen ulkoistanut joitakin postauksia äidin kirjoitettavaksi. Tekstin jonka olen itse saanut kirjoitettua on erittäin töksähtelevää ja tylsää luettavaa. Olen siis tehnyt äidille pohjan tekstille, mutta se sitten lihotti sitä tekstiä. Tarkat huomasi, jotka tietävät minun kirjoitustavan, että en minä kirjoita tuolla tavalla. Johonkin aikaan päivästä tuntuu aina sille, että nyt tulee tekstiä ja paljon. Koneelle kun menen ja kirjaudun bloggeriin, niin ajatus katkeaa heti eikä mitään tekstiä tule ulos. Ulkoasun sain eilen illalla vähän järkevämmäksi sekä mietittyä tätä koko hommaa. Yritän jatkossa laittaa 1-5 postausta kuukaudessa tänne, riippuen siitä onko aihetta mistä kirjoittaa, kun kuulumispostausten kirjoittaminen on vielä hankalempaa. Onhan tämä vähän "raskasta" kirjoittaa kahta blogia, ennen saatoin kirjoittaa molempiin blogeihin yhdessä illassa tekstin ja sen kyllä huomasi, kun ne oli lyhyitä ja töksähtelevää luettavaa molemmissa. Kaverit ja äiti on jaksanut kannustaa mua kirjoittamaan edelleen Jeminan blogia edes sillon tällöin. Lukijamäärät ovat laskeneet pystysuoraa alas, eikä käyntikertojakaan paljoa ole. Uskon, että kesällä saan enemmän aiheita mistä kirjoittaa yms.  Bloggaamista on helpottanut se, että tein itselleni bujon (bullet journalin), jossa on tärkeimpiä asioita mm. postausideat, css-koodeja ja muita blogiin liittyviä asioita. Mutta ei enempää tästä aiheesta, vaikka kirjoittamista olisi. Harkitsen tästä erillistä postausta, kun keksin järkevän otsikon ja sisällön. 

Itse asiaan, eilen minulla oli kasvojenhoito. Sain vuosi sitten lahjakortin ja nyt vasta jaksoin raahauta sinne ja se kannatti. Sieltä päästyäni äiti sanoi, että puolen tunnin päästä on Jeminan sorkkien operointi. Kotiin ajettiin lievää ylinopeutta, sekä ohitimme sorkanhoitajan, että ehditään vaihtaa vaatteet ja suostutella Jemina tarhasta. Jemina katsoi tarhassa, että mikähän se tuo on? Se hyppäsi ilmaan, kun ne ottivat sen laitteen pois kyydistä ja siitä kuului rysähdys. Viimeksi Jemina käveli ilman ongelmia siihen laitteeseen, mutta nyt sen sai vetää sellaisilla erikoispäitsillä ja laitteella sinne. Jarrut päällä meni koko matkan sinne ja sitten roikkui korvat, kun pelotti selvästi, että mihin tässä joutui. Erittäin hyvä ajoitus oli sorkanhoidon suhteen, Jeminan tarha on ollu mutainen syksyllä ja nyt keväällä. Sillä oli kantasyöpymä sorkissa, ei ollut onneksi mennyt liian pahaksi. Tein illalla Jeminalla navetan viereen kuivalle kentälle väliaikaisen tarhan, että sorkat parantuu ja toinen tarha kuivuu. Jemina katseli monta kertaa taaksensa, kun se tuli sieltä laitteesta pois. Ensi syksynä on seuraava hoitokerta, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu. 

 Minulle kuuluu myös hyvää. Koulu loppuu 8 tai oikeastaan 9 päivän päästä, jos lauantai lasketaan mukaan. Viime viikolla olin tetissä lehmätilalla, on nuo lehmät aivan ihania otuksia. Mulla on nyt kokemusta sonnitilasta sekä lehmätilasta ja kyllä olisin mielummin joskus töissä jollakin lehmätilalla. Monipuolisempaa työskentelyä eikä vain sitä appeen tyrkkimistä ja kuivittamista. Kun koulut loppuu, niin seuraavalla viikolla mulla alkaa kesätyöt tallilla. Olen koko kesäkuun töissä, paitsi juhannusviikko on ns. oikeeta lomaa. Kaksi viikkoa tallilla ja viikko kotona. Odotan innolla kesätöitä, mutta toivottavasti ilmat lämpenee siihen mennessä. Ei tämän postauksen kirjoittamiseen mennytkään niin kauaa kuin kuvittelin, tämähän sujui hyvin ja on kokonaan minun kirjoittama.